Eurooppa jäi telineisiin kisassa tulevaisuudesta
Mistä vaikuttavuussijoittamisessa on todella kysymys?
17/1/2024
Eurooppa jäi telineisiin kisassa tulevaisuudesta
Kehityksen juna lähti asemalta, mutta eurooppalaisten juna ei ole vielä edes saapunut. Maailma on myllerryksessä ja siinä samalla tehdään pelimerkkien uusjako koko maailmassa. Eurooppa on jäämässä jälkeen kilpailussa, jossa jaetaan pääomia, investointeja ja osaavaa työvoimaa, jotka määrittävät ihmiskunnan tulevaisuuden. Ilmiö on havaittavissa myös kotoisessa Suomessa. Yhdysvaltojen panostukset vihreään teknologiaan houkuttelevat jo suomalaisiakin yrityksiä vaihtamaan maaperää. Vihreälle teknologialle oleelliset tutkimus- ja kehitysinvestoinnit ovat Suomessa tärkeimpiä verrokkimaita matalammat ja investoinnit ovat perinteisesti kohdistuneet rakentamiseen ja laitteisiin (EK, 2024). Investointien painotukset ovat pikkuhiljaa muuttumassa R&D suuntaan myös Suomessa, mutta tämän kehityskulun soisi olevan huomattavasti nopeampi.
Edellä kuvatun kehityksen vaarana on, että EU, Suomi mukaan lukien, on tulevaisuudessa entistä köyhempi sekä entistä riippuvaisempi muista suurista talouksista, kuten Yhdysvalloista ja Kiinasta. Ongelma ei tietenkään heijastu pelkästään talouteen vaan myös geopolitiikkaan ja turvallisuuteen. Ukrainan sodan myötä olemme Euroopassa jo nähneet varoittavia merkkejä siitä, että EU:n päätöksenteko ei ole riittävän tehokasta reagoimaan ulkopuolisiin turvallisuutta koskeviin shokkeihin, eikä EU:n jäsenmailla tunnut myöskään olevan selkeää strategiaa Venäjän luoman turvallisuusuhan ja Ukrainan tukemisen osalta. Kuihtuvalla taloudella on entistä haastavampaa kasvattaa elintärkeitä puolustusmenoja.
Yhdysvaltojen investointiaste on ollut viime vuosina eurooppalaista korkeampi (OECD, 2024). Näyttää siltä, että Atlantin takana on opittu viime vuosikymmenten virheistä ja Kiinan korkean teknologian osaaminen aletaan ottaa viimein tosissaan. Samaan aikaan Idän talouden tiikerit jatkavat vakuuttavaa kulkuaan ja ero sekä pääomien määrässä, uusissa innovaatioissa että väestökehityksessä Eurooppaan verrattuna kasvaa entisestään. Tuntuu, että Eurooppa ja etenkin Suomi, on kadottanut kehityksen ja korkean osaamisen ihanteen tai ainakin unohtanut keinot sen ylläpitämiseksi. Samalla kun talous sakkaa ja meidän pitäisi tehdä töitä entistä enemmän ja tuottavammin, suomalaiset uupuvat ja putoavat työelämän vauhdista ennennäkemätöntä vauhtia. Uuden hallituksen sosiaaliturvan leikkaukset eivät todennäköisesti tule helpottamaan tilannetta.
Tästä päästäänkin sopivasti Suomen suurimpaan ongelmaan, julkisen talouden krooniseen rahoituskriisiin. Siten tarvittavat tulevaisuuden innovaatiot eivät rajoitu pelkästään vihreään siirtymään ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, vaan myös sosiaali- ja hyvinvointipalveluihin. Merkittävimpänä sektorina on terveysteknologia, joka on koko EU:n, ja etenkin Suomen, kohtalonkysymys. Hyvä uutinen on se, että meillä on Suomessa lukuisia lupaavia alan yrityksiä, joilla on potentiaalia kasvaa merkittäviksi tekijöiksi. Suomen valtion tulisi subventoida etenkin terveysteknologiasektoria, joka pyrkii kehittämään ratkaisuja sosiaali- ja terveyspalveluiden tehokkaampaan tuottamiseen sekä löytämään vastauksia valtavaan työvoimapulaan joka alalla vallitsee. Tässä asiassa ei kuitenkaan ole otettu mitään merkittäviä askeleita valtiovallan toimesta. Aika alkaa käydä vähiin, kun Suomessa puhutaan jo ihan tosissaan sairaaloiden ja päivystysten lakkauttamisista.
Suuren vyyhtiin liittyy myös maahanmuutto. Euroopan valtioiden on pakko keksiä keinot Euroopan ulkopuolelta saapuvien ihmisten kotouttamiseksi ja saamiseksi osaksi osaavaa ja korkeasti koulutettua työvoimaa. Se, että Euroopan ulkopuolella korkeakoulunsa käynyt ammattilainen työllistyy ainoastaan ruokalähetiksi, Uber-kuskiksi tai siivoojaksi, on huono kehityskulku sekä Suomen että Suomeen muuttavien ihmisen kannalta. Myös kouluttamattomat ja kielitaidottomat on saatava ohjattua ensin kielikoulutukseen, ammattikoulutukseen ja mahdollisimman pian töihin. Nyt monet poliittiset tekijät, kuten työluvan saannin hankaluus estää työllistymistä ja syrjäyttää ihmisiä, aiheuttaen pahimmassa tapauksessa suurta inhimillistä pahoinvointia ja seurannaisongelmia. Maahanmuuton ja kotoutumisen ongelmat eivät kuitenkaan ole mitään uutta tai yllättävää Euroopassa, vaan enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Vaikuttaa siltä, että EU on liian hidas, jakautunut ja byrokraattinen reagoidakseen haasteisiin tehokkaasti. Suomen onkin otettava isompi rooli kansallisessa politiikassa ja tehtävä autonomisesti rohkeita päätöksiä, sillä välin kun EU:ssa mietitään yhteistä kantaa.
Nyt Suomessa on korkea aika miettiä tulevaisuutta neljän vuoden vaalikautta pidemmällä tähtäimellä. Tarvitaan suunnitelma talouden korjaamiseksi ja ohjaamiseksi niihin vahvuuksiin joita meillä on. Häviämme kilpailijamaille monella mittarilla: maantiede on huono, ilmasto kylmä, sää epämiellyttävä, on aina pimeää, rajanaapurina Venäjä, on korkeat verot ja kansalaisten heikohko ostovoima. Ikävyyksien sijaan meidän on korostettava ainutlaatuisia suomalaisia vahvuuksia ja arvoja, kuten oikeusvaltiota, vahvoja instituutioita, puhdasta luontoa, työmoraalia ja koulutusta. Näillä eväillä voimme hyvinkin pysyä kehityksessä mukana ja turvata suomalaisen uniikin hyvinvointivaltion tulevaisuuden.
Elinkeinoelämän keskusliitto (2024) https://ek.fi/tutkittua-tietoa/tietoa-suomen-taloudesta/investoinnit/
OECD (2024) https://data.oecd.org/gdp/investment-gfcf.htm
Yle (2023) https://yle.fi/a/74-20022339
Yle (2023) https://yle.fi/a/74-20016162
___________________
10/11/2022
Ilmiönä vaikuttava ja eettisesti kestävämpi sijoittaminen ei ole uusi asia, mutta vaikuttavuussijoittaminen nykyisellään määriteltynä ja tunnistettuna sijoitusmuotona eroaa merkittävästi aiemmista teemaan liittyvistä sijoituskäsitteistä. Vaikuttavuussijoittaminen on sijoittamisen muoto, jossa rahallisen tuoton lisäksi tavoitellaan ympäristöön tai yhteiskuntaan liittyvää hyötyä (Bugg-Levine & Emerson, 2011).
Aiheeseen perehtymättömänä vaikuttavuussijoittamisesta voi saada käsityksen, että se on jälleen yksi uusi tapa määritellä samaa vanhaa asiaa, joilloin sen koko merkitys intuitiivisesti tiivistyy jo itse vaikuttavuussijoittaminen termissä. Kyse on kuitenkin paljon laajemmasta ilmiöstä kun vain uudesta määritelmästä kestävälle sijoittamiselle. Toisaalta on hyvä huomioida, ettei vaikuttavuussijoittamisen määritelmästä ole päästy täydelliseen yhteisymmärrykseen tutkijoiden kesken. Tässä kirjoituksessa pyrin avaamaan hieman sitä, mitä vaikuttavuussijoittamisen pinnan alta löytyy, ja miksi vaikuttavuussijoittamisen yhteydessä voidaan puhua täysin perustellusti uudenlaisesta sijoittamisen ilmiöstä.
Ensimmäisenä on todettava kiistaton fakta: vaikuttavuussijoittaminen kasvaa jatkuvasti ja on seuranamme vielä pitkään. Sen juuret ovat Pohjois-Amerikassa, joka on edelleen myös sen merkittävintä kasvualuetta. Kuitenkin viime vuosina asiasta on alettu puhua enemmän myös Euroopassa, mukaan lukien Suomessa. Uusi sijoittamisen tapa on huomioitu muun muassa suurten suomalaisten pankkien toimesta jo muutamia vuosia sitten kun OP, S-Pankki ja Nordea ovat alkaneet tarjota uusia vaikuttavuussijoittamiseen perustuvia sijoitustuotteita. Omaa kieltään ilmiön kasvavasta trendikäyrästä kertoo sellaisten instituutioiden kuten Valkoisen Talon tai Vatikaanin kiinnostus vaikuttavuussijoittamiseen. (Trelstad, 2016.) Voidaan siis sanoa, että vaikuttavuussijoittaminen on parhaillaan juurtumassa osaksi myös eurooppalaista rahoitusmarkkinaa.
Syyt vaikuttavuussijoittamisen kasvun taustalla ovat melko ilmeisiä. Kuluttajien kohdistama paine sijoitusmarkkinoihin lisää vaikuttavien sijoitustuotteiden kysyntää ja palveluntarjoajien on vastattava lisäämällä tarjontaa vaihtoehtoisiin ratkaisuihin. Etenkin nuorten kasvava huoli ympäristöstä ja tasa-arvosta on kiihdyttänyt vastuullisempien sijoitusvaihtoehtojen kysyntää. Vaikuttavuussijoittaminen asemoituu siten osaksi vastuullisen sijoittamisen megatrendiä. Vaikuttavuussijoittaminen on ollut aiemmin institutionaalisten- ja pääomasijoittajien toimialaa, johon yksityisten sijoittajien on ollut haastavaa, tai jopa mahdotonta, päästä mukaan. Rajoituksia on edelleen, mutta nyt myös tavallisilla piensijoittajilla on yhä paremmat mahdollisuudet ryhtyä vaikuttavuussijoittajiksi uusien rahastotuotteiden myötä.
Markkinoiden kasvaessa keskustelu vaikuttavuussijoittamisesta, ja siitä mitä se pohjimmiltaan on, kiihtyy ja muuttuu myös entistä vaikeammaksi hahmottaa. Kun yritykset alkavat mainostaa itseään vaikuttavina toimijoina ilman ilmeisiä perusteita, ollaan tilanteessa, jossa suuren yleisön ja markkinoiden usko koko sijoitusmuotoon voi heikentyä.
Miksi meidän sitten pitäisi puhua määritelmistä ja rajauksista ja miksi ylipäätään vaikuttavuussijoittamisen erottaminen muusta vastuullisesta sijoitustoiminnasta on oleellista? Löydän asiaan ainakin kolme syytä.
Vaikuttavuussijoittamista markkinoidaan kiihtyvästi ja palveluntarjoajien rahastotuotteet mainostavat itseään vaikuttaviksi. Jotta kuluttajat voisivat tietää, sijoitetaanko heidän varallisuuttaan todella siihen mitä markkinointi sanoo, on meillä oltava vaikuttavuussijoittamiselle yhteinen ja ennen kaikkea mahdollisimman tarkka määritelmä.
Vaikuttavuussijoittamisen ympärille on alkanut rakentua infrastruktuuria ja rakenteita, jotka tukevat vaikuttavaa liiketoimintaa ja pyrkivät kasvattamaan markkinaa. Tarvitsemme rakenteiden läpinäkyvyyttä ja yhteisiä määritelmiä, jotta eri osapuolet pystyvät keskustelemaan asioista ja järjestämään resurssien allokointia asianmukaisella tavalla ja mahdollisimman tehokkaasti.
Kolmanneksi, ja ehkä olennaisimmista syyksi, nostan sen, että vaikuttavuussijoittaminen ei itse asiassa ole vain sijoittamisen prosessi. Termi yhdistyy sekä vaikuttaviin ekosysteemeihin (joihin viittasin yllä) kuin myös uusiin liiketoimintamalleihin, joihin vaikuttavuutta on pyritty sisäänrakentamaan erilaisten vaikuttavuusparametrien avulla. Tulevaisuudessa keskeisessä roolissa tulee olemaan vaikuttavuuden mittaaminen ja mittaamisen periaatteet sekä työkalut.
Väitteiden vahvistamiseksi on syytä esittää muutamia tarkennuksia. Ensinnäkin rahastojen sijoituskohteet ovat usein rahastonhoitajien vastuulla ja hallinnassa. Asiaa tutkiessani olen havainnut, että välttämättä edes sijoitusjohtajat eivät aina tiedä organisaatioiden rahastojen preferenssejä, puhumattakaan tarkoista allokaatiosta eri sektoreihin ja yrityksiin. Viherpesun riski on ilmeinen jos ei ole olemassa määritelmää vaikuttavalle sijoitukselle ja jos näitä rajauksia ei eksplisiittisesti noudateta.
Toiseksi vaikuttavuussijoittamisen pelisäännöt aina terminologiasta allekirjoitettuihin standardeihin mahdollistavat asian parissa työskentelevien toimijoiden yhteiset tavoitteet ja yhteistoiminnan. Esimerkiksi pääomasijoittajan tulee olla vakuuttunut, että potentiaalisen sijoituskohteena olevan yrityksen johto ymmärtää, että vaikuttavuussijoittamisen keskiössä on mitattava ja ennalta määritelty vaikuttavuus. Julkisten organisaatioiden tapauksessa jo raportointivelvollisuudet edellyttävät yhteisiä pelisääntöjä. Näitä asioita kehittävät sekä vaikuttavuussijoittamisen tukiorganisaatiot, kuten GIIN, että kansainväliset järjestöt kuten Maailmanpankin alaisuudessa toimiva IFC. IFC:n lanseeraama vaikuttavuussijoittamisen periaatteiden lista lienee toistaiseksi kunnianhimoisin pyrkimys standardoida vaikuttavuussijoittamisen sääntöjä.
Mielestäni vaikuttavien investointien ja vaikuttavuus edellä suunniteltujen liiketoimintamallien tulevaisuus ei näytä valoisalta ilman kestävää rahoitusinfrastruktuuria ja tukiverkostoa. Kyse on siis pohjimmiltaan markkinoiden ja ekosysteemin luomisesta, alustasta, jolla keskeiset toimijat voivat kohdata ja keskustella samalla kielellä. Rahoittajat ja rahoitettavat löytävät tässä infrastruktuurissa toisensa mahdollisimman alhaisilla transaktiokustannuksilla ja ratkaisujen tilaajat, kuten kunnat ja valtiot, voivat määritellä ongelmansa ja tarpeensa mahdollisimman selvästi markkinoilla toimivien yritysten hoidettavaksi. Lisäksi julkiset palvelut kuten kaupunkien elinkeinoyksiköt ja paikalliset kiihdyttämöt voivat toimia mahdollisimman kitkattomasti yritysten ja sijoittajien kanssa.
Edellä mainitut seikat tekevät vaikuttavuussijoittamisesta laajemman ilmiön kuin perinteisestä ESG-sijoittamisesta tai eettisestä sijoittamisesta.
Suurten ongelmien ratkaisussa tarvitaan suuria keksintöjä ja uudenlaista ajattelua. Uudenlainen ajattelu on markkinoilla aina riskialtista. Tämän takia vaikuttavuussijoittamisen tulee ainakin toistaiseksi olla omaa erikoisalaansa, joka houkuttelee asialleen omistautuneita rohkeita sijoittajia, joilla on missio ja visio paremmasta tulevaisuudesta. Sijoitusriskin vuoksi esimerkiksi suorat pääomasijoitukset ovat toistaiseksi rajattu pienelle, mutta varakkaalle joukolle yksityisiä sijoittajia. Yksityisen puolen lisäksi institutionaaliset sijoittajat viitoittavat tietä ja ovat luomassa vaikuttavuussijoittamisen markkinaa. Eläkerahastot, vakuutusrahastot, kehitysrahastot ja vastaavat suurten voluumien rahoittajat voivat kasvattaa vaikuttavuussijoittamisen markkinaa merkittävästi yksityisiä sijoittajia nopeammin.
Huolimatta traagisista viime vuosina maailmaa mullistaneista kriiseistä – ja juuri niiden vuoksi – meidän tulee panostaa nyt ja tulevaisuudessa entistä enemmän vaikuttavuussijoittamiseen. Sille tulee luoda tehokkaat markkinat ja toimivat eri osapuolia yhdistävät ekosysteemit ja alan tutkimusta tulee edistää. Meidän on kasvatettava ymmärrystä alan toimijoista, prosesseista, vaikuttavuuden mittaamisesta ja eri sijoitustuotteista. Vaikuttavuussijoittamisen tarjoama potentiaali on liian houkutteleva ohitettavaksi vain yhtenä sijoittamisen sivuvirtana.
Voi olla, että tulevaisuudessa meillä on maailma, jossa yritysten merkittävänä – tietyissä tapauksissa jopa itseisarvoisena - tavoitteena voi olla ympäristön ja yhteiskunnan ongelmien ratkaiseminen markkinaehtoisesti toteutetuilla palveluilla ja tuotteilla. Tällaisessa tulevaisuuden utopiassa ei enää olisi tarvetta määritellä eri sijoitusmuotoja vaikuttavuuden perusteella, koska kaikki toiminta olisi vaikuttavaa. Olemme kuitenkin vielä kaukana tästä. Siitä syystä vaikuttavuussijoittamiselle on kysyntää vielä vuosiksi – sekä käsitteenä että käytäntönä.
Bugg-Levine, Antony, and Jed Emerson. Impact investing: Transforming how we make money while making a difference. John Wiley & Sons, 2011.
Danske Bank, Nordic Impact Startups 2021, https://danskebank.com/-/media/danske-bank-com/file-cloud/2021/5/state-of-nordic-impact-start-ups-2021.pdf?rev=f0287bd8084748e98e58bf1bf4a02541 (2021).
GIIN, verkkosivu, https://thegiin.org/ (2022).
IFC, Operating Principles for Impact Management, https://www.ifc.org/wps/wcm/connect/topics_ext_content/ifc_external_corporate_site/development+impact/principles/opim
IFC, verkkosivu, https://www.ifc.org/wps/wcm/connect/corp_ext_content/ifc_external_corporate_site/home (2022).
Nordea, Tutustu vaikuttavuussijoittamiseen, https://www.nordea.com/fi/uutiset/tutustu-vaikuttavuussijoittamiseen (2022).
Osuuspankki, Vakuutu vaikuttavuudesta, https://www.op-media.fi/puheenvuorot/puhetta-sijoittamisesta/vakuutu-vaikuttavuudesta/ (2020).
S-Pankki, Vaikuttavuussijoittaminen, https://www.s-pankki.fi/fi/private-banking-ja-varainhoito/vastuullisuus-ja-vaikuttavuus/vaikuttavuussijoittaminen/
The White House, FACT SHEET: Vice President Announces New Private and Public Sector Efforts to Align Tens of Billions in Investments in Underserved Communities, https://www.whitehouse.gov/briefing-room/statements-releases/2022/07/28/fact-sheet-vice-president-announces-new-private-and-public-sector-efforts-to-align-tens-of-billions-in-investments-in-underserved-communities/ (2022).
Trelstad, B. (2016). Impact investing: A brief history. Capitalism & Society, 11(2).
Vatican Impact Investing Conference, Third Vatican Conference on Impact Investing, https://www.viiconference.org/ (2018).